Team Runout AR:n ulkomaan debyytti oli upea seikkailu
Kisavalmistelut ja joukkuekokoonpano
Halusimme lähteä seikkailukisoihin ulkomaille ennen kaikkea seikkailemaan täysin toisenlaisissa maastoissa ja olosuhteissa sekä kokeaksemme kansainvälistä tunnelmaa, mutta myös kerätäksemme kokemusta kansainvälisistä kisoista ja niiden sisältämistä haasteista ja tasosta. Kaikki nämä tavoitteet täyttyivät viikonlopun reissussa Riojan alueella järjestetyssä kansainvälisen seikkailukisayhteisön ja -kisakonseptin ARWS:n Euroopan sarjan Raid Tierra de Cameros -seikkailukilpailussa.
Hanko-Espoossa järjestetyn Endurance Questin 24 jälkeen joukkueemme jäsenillä kypsyi hyvin nopeasti ajatus kisailun jatkamisesta Runout AR:n päivittyneellä kokoonpanolla. EQ25 on joukkueemme vuoden 2025 päätavoite, mutta halusimme kokea myös jotain uutta ja saada hyvää harjoitusta tulevaa elokuun koitosta varten. Useilla meistä on ollut pitkään haaveena KV-kisat ennen kaikkea niiden tuoman uudenlaisen seikkailun vuoksi. Niinpä kalenterijumpan jälkeen kisaksi valikoitui Pohjois-Espanjan Raid Tierra de Cameros (RTC).
Syksyllä ryhdyttiin jo suunnittelemaan kautta ja treenaamaan näitä kahta kohden. Pidimme noin kerran kuussa yhteistreenit, muutoin kukin treenasi omilla ohjelmillaan tahollaan. Loppuvuodesta selvisi, että perhe Rudanko saa uuden jäsenen elokuussa. Hillan osallistuminen EQ25:een todettiin täysin mahdottomaksi, mutta raskaus tulisi vaikuttamaan varmasti myös RTC:hen vauhteihin. Rudankojen aloitteesta ryhdyimmekin kuumeisesti metsästämään Hillalle sijaista ennen kaikkea EQ:ta 25 ajatellen. Samalla totesimme, että jos löydetty paikkaaja pääsee myös RTC:hen, niin paikka olisi hänen. Joukkueemme uusin vahvistus löydettiinkin varsin pian, ja mikä parasta hän ehti mukaan jo myös joukkueemme yhteistreeneihin. Erinäisten harmillisten sattumusten myötä kävi kuitenkin niin, että vaikka lentoliputkin oli jo hankittuna, ei Laura pääsytkään lähtemään Espanjaan kanssamme. Hilla on kuitenkin koko aika ollut innokas ja halukas lähtemään jos hänen tilalleen ei olisikaan löytynyt korvaajaa, ja lopulta päätimme lähteä ulkomaan reissulle alkuperäisellä kokoonpanolla.
Hillan raskauden myötä tiesimme lähtevämme kisaan jonkin verran suoritusrajoitteisina. Suoritusrajoitteita seurasi lisää, kun aivan kisaa edeltävinä viikkoina Joukolle ilmaantui vaikeita lonkan ja alaselän alueen kramppeja ja kipuja jotka säteilivät myös reiteen ja sääreen. Kivut eivät ottaneet hellittääkseen lääkärin ja fyssarin avustuksella, mutta lopulta oikean diagnoosin jälkeen kipujen lievitykseen löydetiin oikenlaiset hoitotoimet. Kisavalmistautumisen kruunasi vielä Seban kylkiluun murtuminen muutama päivä ennen kisaa. Vielä Espanjan matkan alkaessa oli epävarmaa, pystyvätkö kaikki joukkueen jäsenet saapumaan lähtöviivalle saakka, saatika suoriutumaan kisassa edes jonkinlaisella tavalla. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme lähtöön kuitenkin koko joukkueen voimin, ja kisapäivän kunto ylitti lopulta odotukset vaikea lähtötilanne huomioiden!
Ennakkosuunnittelu ja spekulaatiot
Spekuloimme ja suunnittelimme kisaa etukäteen hiljalleen kehittyvillä yhteisillä suunnittelurutiineilla. Osasimme nousumetrien perusteella odottaa erittäin tiukkaa mäkistä reittiä. Kamat ja energiat yritimme pakata mahdollisimman valmiiksi jo edellisenä viikonloppuna. Olimme siinä vaiheessa arvailleet osuuspituudet ja suunnitelleet kisan tavoiteaikataulumme järjestäjän karkean reittikaavion pohjalta. Viimeiset säädöt aikatauluun ja energiasuunnitelmaan tehtiin järjestäjän julkaistua viralliset pituudet ja tavoiteajat osuuksille pari päivää ennen kisaa.
Ennakkovalmistautuminen sekä kotona että määränpäässä sujui tällä suunnitelmallisuudella varsin hyvin. Kaikki ihmiset, tavarat ja energiat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Järjestäjä myös auttoi meitä valtavasti kuljettamalla pyörälaatikot lentokentältä kisapaikalle ja takaisin. Kiitos Utrzi!
Kisaan oli ennakkotiedon mukaan tulossa 29 joukkuetta, joista noin puolet paikallisia ja puolet kansainvälisiä. Pääosin joukkueet olivat Espanjan lisäksi Ranskasta ja Andorrasta. Pääsimme hieman haastattelemaan kisakumppaneita käydessämme kisaa edeltävänä päivänä kisakeskuksessa. Samalla saimme hoidettua ilmoittautumisen ja otimme myös joukkuekuvat ja saimme hienot kisavaatteet kisatoimistolta. Mukana oli jopa kisapaikalla ensimmäistä kertaa toisensa tavannut joukkue, jonka jokainen jäsen edusti eri kansallisuutta! Luulimme ensin olevamme ainut pohjoismainen joukkue, mutta kisan aikana kävi ilmi, että ruotsalainen ALPHA-DENTAL oli joukkuelistassa merkittynä Espanjan lipun alle.
Kisan kulku ja osuudet
E1 PROLOGI 1-2km: Kisa alkoi lauantaiaamuna kahdeksalta Sorzanon pikkukylässä lyhyellä kaupunkisuunnistusprologilla, 7 rastia vapaassa järjestyksessä. Joukkueen oli pysyttävä koossa. Päätimme ennakkoon lähteä liikkeelle mahdollisimman rauhallisesti Joukon johdolla, jotta Joukon krampit eivät pääsisi heti pilaamaan kisasuoritustamme ja muutenkin koko joukkue pääsi siinä samalla kuulostelemaan päivän tuntemuksia. Jouko suunnisti kärjessä sopivan rauhallista juoksutahtia, eikä kramppeja kuulunut. Seban kylki oli ennen kisaa varsin kipeä nimenomaan juostessa, mutta kenties kisa-adrenaliinin myötä sekään ei yllättäen tuntunutkaan pahalta. Prologi sujui siis vammojen valossa yli odotusten, ja pääsimme kisajoukkueiden puolivälin tienoilla kohti MTB-osuutta.
E2 MTB 14km: Ensimmäinen pyörä oli melko lyhyt siirtymä, jossa poljettiin pääosin teitä pitkin kohti TA:ta. Suunnitteluaikaa ei ollut, vaan kartat saatuamme parissa minuutissa piirsimme ensimmäisen osion karkean suunnitelman kartalle ja lähdimme toteuttamaan. Saimme erikseen tilaamalla 4 sarjaa karttoja, sillä joukkueemme kaikki jäsenet suunnistavat. Tiesimme, että seuraavalle osiolle ei saada kantoon niin paljon nestettä kuin olisi laskennallinen tarve, joten tavoitteena oli juoda tässä pyöräilyssä mahdollisimman paljon. Osuus loppui hyvin tiukkaan nousuun kauniiseen pikkukylään, jossa TA2/3 sijaitsi. Fiilis oli tässä vaiheessa varsin positiivinen, kun näytti siltä että kaikki joukkueemme jäsenet pystyvät edelleen jatkamaan seuraavalle trekking -osuudelle.
E3 TREK 35km: Ennakkoon jo arvasimme tämän olevan todella tiukka ja mäkinen jalkaosuus, mutta maasto oli vielä huomattavasti vaativampi kuin ennalta kuvittelimme. 35km ja 2500m nousun jalkasuunnistus oli sanalla sanoen brutaali. Vaikka jonkin verran oli mäkitreeniä tehty sauvoilla, tämän osuuden mäet ja varsinkin alamäet tuntuvat kyllä lihasmuistissa. Reittiin sisältyi rastipisteitä useilla huipuille ja näiden väleissä todella raapivaa piikkikasvillisuutta. Kartta 1:20 000, kartat laadukkaat ja rastipisteet selkeät, kartassa vain pieniä eroavaisuuksia suhteessa maastoon. Maisemat olivat upeat, ja ihailimme usealla rastipisteellä kallioiden ympärillä kaartelevia korppikotkia. Samoin matkaamme ilostuttivat ympärillämme laiduntavat lehmät, joita pääsimmekin ihastelemaan ihan muutamien metrin päästä. Suunnistus sujui pääosin hyvin, kuten meillä yleensäkin jalkasuunnistuksessa. Suunnistusvastuuseen olemme yleensä sopineet selkeät vuorot, mutta tällä kertaa kaikilla oli kartat, joten vuorot jäivät sopimatta. Tämä ei onneksi pahemmin menoa haitannut, vaikka useampi lusikka sopassa olisikin voinut myös kostautua. Teimme pari lyhyttä suunnistusvirhettä, jotka johtuivat pitkälti metsäkoneiden luomista uusista teistä. Ennakoidusti neste loppui kaikilta tällä 8,5h kestäneellä osuudella, ja alkoi kuivuuskin lopussa tuntumaan. Nesteen määrä oli kuitenkin hyvin lähellä optimia.
E4 MTB 15km: Perisyntimme eli hitaan vaihdon jälkeen takaisin maastopyörien selkään ja kohti vuoria. Osuuden kaikki nousumetrit tulivat heti alkuun, ja se oli todella raakaa hommaa, varsinkin jo voimia vieneen pitkän ensimmäisen trekin perään. Pyöräillessä kun ei voi hidastaa nousuvauhtia loputtomasti ilman että menee taluttamiseksi. Taluttamiseksi meni koko joukkueella jyrkimmissä paikoissa, vaikka alla oli suurimman osan noususta hiekkatie. Kun ylös oli noustu, päästiin laskemaan todella upeaa single track -osuutta alas. Tätä järjestäjäkin oli ennalta mainostanut hienona, mutta varoivaisuutta vaativana laskuna. Maastopyörätaiturimme Jouko heittäytyi (tietenkin suunnitellusti) heti pätkän alussa komeasti tangon yli selälleen puskaan, mikä ei rohkaissut varovaisempia laskijoita. Puolet joukkueesta tuli hitaammin ja varoen, ja puolet nautiskeli laskusta taktisesti odottaen joukkueen kasaan sopivissa paikoissa. Korvien välissä on vielä työstämistä, jotta uskalletaan kaikki ajaa teknisemmätkin kohdat. Kylkivammaiselle tämä oli pahin osuus äkkinäisistä yläkropan liikkeistä johtuen. Fiilis pitkän laskun jälkeen oli erittäin hyvä!
E5 ERIKOISTEHTÄVÄT 1-3km: Saavuimme juuri ennen pimeää TA4-6:lle, josta alkoi lyhyt erikoistehtävien osuus. Jousiammunnassa piti saada riittävä pistemäärä, jottei jouduta hakemaan sakkorasteja. Erikoistehtävien erikoismiehemme Risto onnistui ammunnassa erinomaisesti. Pisteen valvojana oli suopea varhaisteini, jonka ohjeilla ensimmäinen nuoli oli harjoitusnuoli. Kiipeilyssä yhden joukkueen jäsenen tuli kiivetä helppo kalliokiipeilyreitti toisen jäsenen varmistaessa. Tämäkin oli pala kakkua kiipeilijätaustaiselle kapteenillemme. Olisi mennyt muillakin varmasti, sillä kiipeily kuuluu koko joukkueen harrastuksiin. Näiden tehtävien välissä kuljettiin hyvin lyhyt Via Ferrata eli rauta-askelien kiipeilyreitti kalliossa. Reitti oli helppo ja lyhyt, mutta sisälsi hetken ihmettelytauon. Mihin meidän pitikään mennä, koska rastia emme ihan heti löytäneet. Onneksi Seba muisti Bulletin-kirjeessä olleen reittikuvauksen sen verran hyvin, että lopulta löysimme rastin pienen luolan sisältä tikkaiden yläpäästä. Erikoistehtävien jälkeen hoidimme TA4-6:lla lämpimät ruokailut Foodpackeilla.
E6 TREK 9km: Toinen TREK-osuus oli meidän joukkueellemme yösuunnistusta sisältäen jännittävän luolatehtävän. Kärki pääsi osuuden todennäköisesti suurimmaksi osaksi kokonaan valoisalla, ja suunnistus oli varmasti heille paljon helpompaa. Paperilla osuus vaikutti aika lyhyeltä 9km osuudelta, mutta mäet tekivät tästäkin tässä vaiheessa kisaa ja pimeässä melko pitkän ja raskaan osuuden. Kaksi meistä kantoivat sauvat mukana pyöräillessä edelliseltä trekiltä, ja kaksi meistä oli päättänyt jättää sauvat laukkuun viimeistä trekkiä varten. Sauvat olisi kannattanut olla kuitenkin kaikilla mukana. Osuuden nimi oli Caving, mutta suurin osa siitä meni suunnistaen mäkisessä metsämaastossa. Kartan mittakaava oli tarkempi 1:10000 ja rastipisteet vaativat hieman enemmän etsintää kuin päivällä. Luolaseikkailu oli todella mielenkiintoinen. Luola ei vaikuttanut kartalla ja lähestyessä oikein muulta kuin kuopalta maastossa. Suuaukon löytymisen jälkeen paljastui syvä, monitasoinen onkalo, joka vaati kiipeilyä ja ryömimistä päästäksemme paikasta toiseen. Heikkohermoista olisi voinut jännittää ympärillä lentelevät lepakot. Ei meinattu alkuun löytää rastia luolan sokkeloiden uumenista, mutta lopulta löytyi. Tässäkin olisi ollut hyötyä jos olisimme lukenee reittikirjan ohjeen rauhassa ja huolellisesti ennen luolaan syöksymistä. Innostus vei tällä kertaa voiton. Rastin löydyttyä Seba sen sijaan katosi hetkeksi luolan yhteen haaraan etsimään ahtaiden kalliorakojen takia pois selästä jätettyä juoksureppuaan ja lopulta huuteli sieltä kiivaasti perässä tulleille espanjalaisille joukkueille suomea.
Kisan kulminaatiopiste
Yö-trekking osuus saatiin maaliin varsin hyvässä hengessä. Olimme kannustaneet toisiamme koko kisan ajan ja fiilistä oli ylläpidetty myös tarinoimalla ja vitsailemalla. Fyysiset tuntemukset eivät olleet tässä vaiheessa kuitenkaan enää kovin hyvät.
Osuuden 6 jälkeen TA:lla käytiin avoin ja hyvä joukkuekeskustelu kisan jatkamisen edellytyksistä. Joukkueessa oli alusta saakka sovittuna, että vammautuneina tai raskaana olevat kisaan lähtijät saavat linjata kisan jatkamisesta oman jaksamisen mukaan.
Kisan mäkisyys oli verottanut jaksamistamme, vaikka ennakkoon tiesimme siitä, ja pystyimme tasaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Risto veti narulla Hillaa sekä pyörässä että jalan ylämäissä kaikilla osuuksilla prologia lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa nousumetrit alkoivat tuntua sekä vedettävällä että vetäjällä. Hillalla oli sallittu astmalääkitys jo maksimissaan, eikä happi silti kulkenut normaalisti kehossa, mikä vaikeutti nousuja todella paljon. Edessä oli erittäin raskas pyöräosuus, jossa jatkuisi vuorten huiputus.
Saimme kuulla olevamme 10. sijalla ja että edellä oleva joukkue oli lähtenyt liikkeelle ajatellen lyhentävänsä reittiä. Hetken arvoimme päätöstämme. Lähdetäänkö kiertämään vielä muutama rasti ennen reipasta lyhennystä suoraan vaihtoon, joka takaisi sijoituksen tässä kohtaa radalta poistuneiden edellä? Nopeasti kuitenkin totesimme, ettei sijoitus ole tällä kertaa ratkaisevin tekijä, vaan hieno kisakokemus. Seikkailu oli jo ollut tähän mennessä jo aivan mieletön. Sovimme, että kisaaminen oli ohi, ja siirtyisimme seuraavaksi T7:lle, joka sijaitsi lähdön ja maalin kanssa samassa Sorzanon kylässä. Ajattelimme liikkeelle lähtiessä, että mennään vaihtoon ja lähdetään mahdollisesti vielä viimeiselle trekille sen verran, että pääsemme canyoning-laskeutumiseen, jossa ennakkotietojen mukaan olisi ollut tiedossa laskeutumista pitkin vesiputousta.
E7: Kisan MTB:stä 2/3 oli säästetty tälle osuudelle. Kartan ja kisan jälkeen muilta kuullun perusteella tämä oli todella vaativa osuus. Meidän osaltamme se oli kuitenkin kevyt, sillä ajoimme suorinta tietä vaihtoon. Alkuun saimmekin ihanasti lasketella alas aiemmin noustuja metrejä. Sitten aiempaan verrattuna marginaalisella määrällä nousua takaisin lähtökylään, jossa myös viimeinen vaihto sekä maali sijaitsivat.
T7:lle saapuessamme pidimme vielä viimeisen neuvonpidon, mitä tehdään kisan nyt päätyttyä. Lyhyen pyöräosuuden aikana mielet ja kropat oli kypsyneet siihen, että olemme valmiita leimaamaan maalileimat. Kanjonissa olisi pimeää vielä monta tuntia, eli emme olisi nähneet paljoa viimeisen osuuden upeista kanjoneista. Laskeutumisrastin toimintakin alkaisi vasta reilun tunnin päästä viideltä aamulla. Toki meillä olisi tämä aika mennytkin sinne pääsemiseen.
E8/Maali: Maaliintulo oli siis erittäin raastava 50m kävely vaihdosta maaliin. Hyvällä mielellä ja upea seikkailu takana. Lähtötilanne huomioiden erittäin hyvä suoritus. Olimme kisailun päättyessä TA6:lla vain 30 minuuttia jäljessä laatimamme aikataulun mukaisesta vauhdista, eli olimme pystyneet pitämään suunniteltua vauhtia kohtailaisen hyvin. Kisa-aikaa jäi käyttämättä 10 tuntia, ja takana sitä oli 20 tuntia leimatessame maalissa. Matkaa kertyi kellojen mukaan 96km ja nousua 4500m.
After math ja opit
Olimme tehneet aikataulusuunnitelman, jonka mukaan olisimme saapuneet maaliin täyden radan suorituksen jälkeen ennen puoltapäivää lauantaina. Perästä kuullun perusteella ja olotilamme huomioiden viimeisiin osuuksiin olisi mennyt reilusti enemmän kuin mitä olimme suunnitelleet. Tasaisesti meitä 1-2 rastiväliä edellä edennyt ranskalaisjoukkue Coco Loco pääsi lopulta kuutta rastia vaille koko radan, ja heilläkin olisi mennyt noihin kuuteen rastiin varmasti vielä pari tuntia lisää. Full course ei siis todennäköisesti olisi ollut meille tämän päivän fyysiset rajoitteet huomioon ottaen mahdollinen, vaikka samalla vauhdilla olisimme kyenneet jatkamaan. Koko rata on aina näissä leikeissä kuitenkin tavoitteena tai vähintäänkin haaveena, joten totta kai siitä jääminen aina sopivasti jää hampaankoloon, jotta on nälkää kohti seuraavia kisoja. Meillä oli erittäin hauska reissu, kisassa sekä sen ulkopuolella. Joukkue toimii hyvin ja henki on erinomainen, ja on innostavaa rakentaa joukkueen rutiineja kehittyen yhdessä.
Keskeisimpiä oppeja kirjasimme ensimmäisessä jälkipuinnissa heti kisan jälkeen:
-Näihin vuoristokisoihin pitää oikeasti treenata mäkeä ja paljon. Joka viikko ja monta kuukautta ennen kisaa. Sekä jalan että pyörän selässä.
-Rullaava alamäkijuoksu olisi äärimmäisen tärkeä taito, jotta jalat eivät ala sakata pitkissä laskuissa. Tähän lisää rutiinia.
-Teknistä maastopyörä- ja erityisesti alamäkikokemusta lisää vyön alle etenkin Seballe ja Hillalle, joilla ei ole nuoruudesta maastopyörärutiinia.
-Jo valmiiksi hyvä energiasuunnitelma sai lukuisia pieniä hienosäätöjä (nesteen kulut pyörässä/juoksussa, energian muodot jotka toimii)
-Vaihdot ovat edelleen meidän perisynti. Olemme niissä liian hitaita, ja sitä pitää edelleen kehittää, vaikka nytkin oli yritystä. Nyt meillä oli jo selkeät toimintalistat, mitä tehdään, ja paljonko niihin pitäisi mennä sekunteja. Toiminta ei silti aina mennyt täysin listojen mukaan, vaan säätöä ja toistoa tulee varsinkin väsyneenä.
-Tactical Foodpackit tai vastaavat ovat elintärkeitä näissä jos kisajärjestäjä ei tarjoa kunnon ruokaa jossain välissä. Keskeinen kysymys on, milloin syödä nämä niin, ettei ruokailu hidasta menoa. Jos edessä on trek, suunnitellaan syönti liikkuessa.
-Suunnistuksen kommunikaatiota kehitämme edelleen. Jaetaan selkeät suunnistusroolit, kun meillä on useammat kartat. Puhutaan enemmän. On myös hyvä sopia, millä sanoilla apusuunnistaja varmistaa toisen tekemistä.
-Luetaan ne bulletin -kirjeet ja reittikirjojen tekstit huolella sisäistäen.
Kohti seuraavia seikkailuja
Tämä oli meille välietappi kauden 2025 kisaamiseen. Pääkisa on edelleen EM-kisa EQ elokuussa Saimaalla. Kun tästä kisasta on palauduttu, treenit jatkuvat kohti Savonlinnan maastoja. Laura on joukkueemme vahvuudessa ainakin Hillan raskauden loppuajaksi. Lauralla päälajina on edelleen triathlon ja tähtäimenä Kona tänä vuonna. Kova menijä on siis joukkueeseemme saatu! Triathlon-treenit tukevat melko hyvin myös seikkailu-urheilua. Lajinomaista rutiinia koetamme jakaa parhaamme mukaan Lauralle yhteistreeneissä. Kesällä vahvistamme MTB-taitoja ja jatkamme jo hyvin alkanutta metsäsuunnistuskautta.
Ennakkoaavistuksemme mukaan kaikkien on syytä meloa reippaasti kesällä. EQ vie meidät varmasti kauniisiin Saimaan vesistöihin. Ennen EQ:ta käymme kukin omissa kisoissamme ja koluamme rastiviikkoja. Tavoitteena on saada joukkueelle tai sen osille vielä muutama treenikisa kalentereihin ennen elokuuta. Yhteistreenejä teemme Marjaniemestä käsin meloen ja Northern Adventure Teamin jäsenten järjestämiin erinomaisiin Electrofit-seikkailutreeneihin osallistuen. Luonnollinen ykköstavoite on saada kaikki terveinä ja vammattomina lähtöviivalle nauttimaan ylpeinä historiallisesta EM-seikkailusta Suomessa.
